Ratkaisevaa syömishäiriöstä parantumisessa on oma motivaatio ja tahto tulla terveeksi. Tarvitaan kuitenkin myös ulkopuolista apua – ystävää, perheenjäsentä tai ammattilaista. Uuden ajattelutavan ja minäkuvan muokkaamiseen tarvitaan paljon työtä ja sisäistä voimaa. Kukaan ei selviä siitä yksin. Jos koet kärsiväsi syömishäiriöstä tai olet huolissasi ystävästäsi, mutta et ole varma asiasta, seuraavassa on joukko kysymyksiä ja väittämiä joiden avulla voit kartoittaa milloin on kyse sairaudesta nimeltä syömishäiriö. Samalla saat itsellesi muistilistan, jonka voit ottaa mukaan mennessäsi kouluterveydenhoitajan luo. Minäkin selvisin. Toipuminen on aina mahdollista, riippumatta sairauden kestosta tai toivottomuudesta. Lue, miten Anni selvisi bulimiasta. Hae apua ajoissa! Vaikeneminen ei auta eikä poista pahaa oloa. Ensimmäinen askel on uskaltaa kertoa jollekin ajatuksistaan. Etsi ihminen, johon luotat. Syömishäiriötä ei valita itse. Se, miten syömishäiriösi ilmenee, ei ole olennaista. Olennaista on, että kyseessä on sairaus, joka ei ole sinun vikasi.

Minulla on ollut seuraavaa pyrin syömään mahdollisimman vähän ja harvoin en syö vaikka minulla on nälkä syön vain tiettyjä ruokia paastoan olen pitkään syömättä ja yhtäkkiä syön paljon oksennan syötyäni muuta:   Minulla on ollut seuraavia ajatuksia ajattelen ruokaa koko ajan tai ainakin mielestäni liikaa uskon olevani lihava en usko, että kukaan voi rakastaa minua jos laihdun, olen onnellisempi en pidä itsestäni olen arvoton haluan kuolla muuta:   Muuta asiaan liittyvää harrastan liikuntaa vaikka en pidä siitä minua ahdistaa jos päättämäni liikuntasuoritus jää väliin en saa nukuttua salailen asioita vanhemmiltani ja kavereiltani olen alkanut valehdella tarkkailen painoani päivittäin palkitsen itseni jos olen laihtunut muuta:   Mitä muuta haluat kertoa itsestäsi?