Ratkaisevaa syömishäiriöstä parantumisessa on oma motivaatio ja tahto tulla terveeksi. Tarvitaan kuitenkin myös ulkopuolista apua – ystävää, perheenjäsentä tai ammattilaista. Uuden ajattelutavan ja minäkuvan muokkaamiseen tarvitaan paljon työtä ja sisäistä voimaa. Kukaan ei selviä siitä yksin.

Jos koet kärsiväsi syömishäiriöstä tai olet huolissasi ystävästäsi, mutta et ole varma asiasta, seuraavassa on joukko kysymyksiä ja väittämiä joiden avulla voit kartoittaa milloin on kyse sairaudesta nimeltä syömishäiriö. Samalla saat itsellesi muistilistan, jonka voit ottaa mukaan mennessäsi kouluterveydenhoitajan luo.

Minäkin selvisin.

Toipuminen on aina mahdollista, riippumatta sairauden kestosta tai toivottomuudesta. Lue, miten Anni selvisi bulimiasta.

Hae apua ajoissa!

Vaikeneminen ei auta eikä poista pahaa oloa. Ensimmäinen askel on uskaltaa kertoa jollekin ajatuksistaan. Etsi ihminen, johon luotat.

Syömishäiriötä ei valita itse.

Se, miten syömishäiriösi ilmenee, ei ole olennaista. Olennaista on, että kyseessä on sairaus, joka ei ole sinun vikasi.

Minulla on ollut seuraavaa
pyrin syömään mahdollisimman vähän ja harvoin
en syö vaikka minulla on nälkä
syön vain tiettyjä ruokia
paastoan
olen pitkään syömättä ja yhtäkkiä syön paljon
oksennan syötyäni
muuta:
 
Minulla on ollut seuraavia ajatuksia
ajattelen ruokaa koko ajan tai ainakin mielestäni liikaa
uskon olevani lihava
en usko, että kukaan voi rakastaa minua
jos laihdun, olen onnellisempi
en pidä itsestäni
olen arvoton
haluan kuolla
muuta:
 
Muuta asiaan liittyvää
harrastan liikuntaa vaikka en pidä siitä
minua ahdistaa jos päättämäni liikuntasuoritus jää väliin
en saa nukuttua
salailen asioita vanhemmiltani ja kavereiltani
olen alkanut valehdella
tarkkailen painoani päivittäin
palkitsen itseni jos olen laihtunut
muuta:
 
Mitä muuta haluat kertoa itsestäsi?