Syömishäiriöt ovat yleisiä ja vakavia mielenterveyden ongelmia, joista voi toipua. Syömishäiriö ei ole leikin asia, sen oireet ovat monesti vakavia ja vaikeita. Toipuminen kestää usein hyvin pitkään ja useimmiten toipumiseen tarvitaan myös ammattilaisen, kuten lääkärin tai psykologin apua.

Syömishäiriöt ilmenevät häiriöinä suhteessa ruokaan, painoon ja käsitykseen itsestä. Syömishäiriöt eivät ole sidottuja ikään tai sukupuoleen, ja syömishäiriöitä esiintyy myös aikuisilla. Suurin osa syömishäiriöön sairastuvista on kuitenkin tyttöjä.

Syömishäiriöitä on ollut jo vuosisatojen ajan. Nykyään syömishäiriöt ovat yleisiä. Arviot esiintyvyydestä vaihtelevat kahden ja kymmenen prosentin välillä.

Syömishäiriö on muutakin kuin laihuutta

Parhaiten syömishäiriön muodoista tunnetaan anoreksia ja bulimia. Yleisimpiä ovat kuitenkin epätyypilliset syömishäiriöt, jotka eivät täytä anoreksian tai bulimian määritelmiä. Vain pieni osa syömishäiriöitä sairastavista on niin laihoja, että lääketieteellisen aliravitsemuksen kriteerit täyttyvät. Suurin osa on joko normaali- tai ylipainoisia.

Yhteisiä oireita kaikille syömishäiriöille ovat eristäytyminen, itseinhon tunteet, ahdistuneisuus ja masennus. Ajatukset pyörivät ruuan ympärillä ja keskittyminen muuhun on vaikeaa.

Eri syömishäiriöistä voit lukea täältä.


Yhteisiä oireita
kaikille syömishäiriöille ovat eristäytyminen, itseinhon tunteet ja masennus.




Yhteisiä piirteitä syömishäiriöille

Syömishäiriön kulkua voidaan kuvata vaiheittaisena prosessina. Se auttaa ymmärtämään syömishäiriöön sairastuneen käyttäytymistä. Eri vaiheiden kesto on yksilöllistä ja riippuu monesta tekijästä.

Vaiheet ovat: alkaminen – kuherrusvaihe – kärsimysvaihe – toive muutoksesta – muutoksen tekeminen – paraneminen.

Sairastuneen suhde ruokaan muuttuu

  • Ei haluta syödä lainkaan tai ajoittain ahmitaan täysin holtittomasti.
  • Syödään mahdollisimman vähäkalorista ruokaa (ei rasvoja, ei sokereita).
  • Syömiseen liittyy rituaaleja eli tapoja, joiden pitää toistua aina juuri samalla tavalla.

    Sairastuneen suhde omaan kehoon muuttuu

  • Ollaan tyytymättömiä siihen, mitä ollaan ja halutaan olla laihempia keinolla millä hyvänsä.
  • Oma keho tuntuu isolta ja lihavalta, vaikkei se sitä ole.
  • Toisten laihuuteen kiinnitetään häiritsevän paljon huomiota.

    Liikuntaa harrastetaan enemmän

  • Liikunnasta katoaa tekemisen ilo ja siitä tulee pakonomaista kaloreiden polttamista.
  • Liikunta saa sellaisia muotoja, jotka tuntuvat omituisilta.

    Elämään tulee tekemistä määrittäviä saääntöjä

  • Sääntöjä noudatetaan orjallisesti.
  • Jos jokin suunniteltu juttu peruuntuu, se aiheuttaa kovaa ahdistusta (esim. ei pääse lenkille, koska joutuu elokuviin).

  • Minulla on ollut seuraavaa
    pyrin syömään mahdollisimman vähän ja harvoin
    en syö vaikka minulla on nälkä
    syön vain tiettyjä ruokia
    paastoan
    olen pitkään syömättä ja yhtäkkiä syön paljon
    oksennan syötyäni
    muuta:
     
    Minulla on ollut seuraavia ajatuksia
    ajattelen ruokaa koko ajan tai ainakin mielestäni liikaa
    uskon olevani lihava
    en usko, että kukaan voi rakastaa minua
    jos laihdun, olen onnellisempi
    en pidä itsestäni
    olen arvoton
    haluan kuolla
    muuta:
     
    Muuta asiaan liittyvää
    harrastan liikuntaa vaikka en pidä siitä
    minua ahdistaa jos päättämäni liikuntasuoritus jää väliin
    en saa nukuttua
    salailen asioita vanhemmiltani ja kavereiltani
    olen alkanut valehdella
    tarkkailen painoani päivittäin
    palkitsen itseni jos olen laihtunut
    muuta:
     
    Mitä muuta haluat kertoa itsestäsi?